Ajatuskuplan uusin muoto on rääväsuinen ja erittäin karvainen kissa.

Tämä ja ainakin kaksi seuraavaa tulevaa merkintää tulevat sisältämään paljon kuvia. Ensimmäisessä merkinnässä valotan teille hiukan mitä outouksia harrastin pienen yksiöni olohuoneessa. Suurimman osan ajastani työskentelin osin lattialla kyhnöttäen mitä erikoisimmissa asennoissa, osin sohvalla istuen erittäin epäergonomisissa asennoissa. Ensimmäinen työskentelytapa selittyy seuraavan kuvan avulla:

Pelikentän koko on 160 cm x 240 cm. Minulla oli tätä pienempiä lakanoita, jotka ostin kadun toiselta puolen olevasta Rovaniemen keskuspesulasta. Mitenkän siis saisin mitattua kahdesta lakanasta ommellun kankaan oikean kokoiseksi? *ding* Teippaamalla olohuoneen lattiaan maalarinteipit, joiden sisäreunat vastaavat oikeita mittoja. Helpommin keksitty kuin toteutettu, mutta pienen ähinän jälkeen teipit olivat lattiassa, kangas mitattuna ja revittynä oikean kokoiseksi.

Itse kangashupun ompelu oli ihan oma haasteensa, koska kangasta oli yhtä paljon kuin pahimmassakin hörhelöhääpuvussa. Onneksi vanha 13 kg painava Singer ei moista kangasmäärä pelännyt, vaan tikkasi tosi nättiä tikkiä.

Testasin yliopistolla kangashuppua suunnittelemieni kolmen pöydän kokonaisuuden päälle ennen kuin uskalsin ommella kulmasaumat (kai niitä voi sillä nimellä kutsua?) kiinni.

Kulmasaumat ovat tässä kuvassa jo ommeltu. Samalla kertaa testasin peliruudukon toteutusta ja hyvän kollegan neuvoa kokeilemalla päädyin jättämään ruudukon lakanakankaan alle. Alkuperäinen idea nimittäin oli piirtää ruudukko kankaaseen, mutta kankaan liikkuminen ja kurttuinen luonne sai minut epäilemään tätä toteutustapaa.

Ja millainen ruudukko siellä kankaan alla sitten on? Ihan kelpoinen Cansonin paperi, jonka olin ottanut talteen Julkisen tilan taiteen kurssilta, siellä viivoitettuna kupruilee!

Pystysperjantain vastaisena yönä eli 20.5. harrastin muun muassa yhdistä pisteet -piirtämistä. Aikaisemmin mainitsemani paperin toisella puolella oli nimittäin maalauksia, jotka tummuudellaan estivät tekstien kopioimisen valopöydän avulla. Kaiken lisäksi koko kämpässä ei ollut ainuttakaan toimivaa paksua mustaa tussia! Kaikkea muuta kyllä löytyi, muttei yhtä vaivaista tussia. :’D Tuolloin tussasin tekstit B-vaihtoehdolla eli tummanharmaalla tussilla ja ostin pystytysaamuna uuden mustan tussin yliopiston kioskilta.

Perjantaina kärräsin ensitöikseni kolme pöytää malliopetuksen luokasta eli F-siiven 4. kerroksesta pääyliopiston aulaan. Yhteensä kärräyskeikkoja oli 3 eli yksi per pöytä. Onneksi olen sen verran riski, että sain yksin kipattua väärinpäin olevan pöydän alas kuljetuskärryn päältä ja kammettua sen vielä oikeinpäin. Nämä pöydät eivät nimittäin ole kevyitä, vaikka ne siltä saattavat näyttää. Omassa kerroksessa minulla oli onneksi aina muita kollegoita, joka auttoivat pöydän nostamisessa kärryn kyydille. Palkkioksi tästä annoin muun muassa kyydin pääyliopiston puolelle ja takaisin F-siipeen. Mutta se kärry ja erityisesti sen ohjattavuus! :D Taidan olla liian vaikeasti ajatteleva ihminen sen yksinkertaiseen ohjaukseen nähden.

Laitoin ensin ruudukko- ja tekstipaperin nurjat puolet täyteen kaksipuolisen teipin palasia. Tämän jäljeen teippasin paperit oikelta puolelta maalarinteipillä kiinni pöytien pintaan ja lisäsin teippien päälle siistiksi reunoiksi vielä mustaa sähköteippiä.

Seuraava kuvamerkintä tulee sisältämään kuvia itse tetrominoista. Kyseistä merkintää odotellessa esittelen lyhyesti karvaisen apurini, joka asustelee väliaikaisesti kotona isäni kaverina:

”Mitä sä Äiti teet?” on selvästi luettavissa Akin katseesta. Aki on 21.6.2009 Rovaniemellä syntynyt maatiaiskolli, joka muistuttaa norjalaista metsäkissaa. Rusehtavan musta ja erityisen karvainen lapsi on suuri ilon ja inspiraation lähteeni. Ja mitä kuvassa olevasta kangas- ja lankakaaoksesta voisi selittää? Vapaa-ajallani olen nimittäin vaihtelevalla menestyksellä ommellut isoäidin ruusutarha -mallin mukaisia kangasruusuja, joista valmiina muodostuisi tilkkutäkki. Karvainen lapsi ei ole onneksi vanhojen kankaiden perään, vaan tykkää vahtia tekemisiäni. Joka paikassa. Jos yrittäisin mennä lukollisen oven taakse, kuten vessaan, syntyisi siitä armoton parku. Aki on siis menossa mukana jopa pesulla, vaikka tassut ja maha siinä hommassa vähän kastuvatkin. ;)

Tuossahan noita nyt on, alemmalla hyllyllä pohjustettavaksi meneviä ja ylemmällä jo valmiiksi pohjustettuja mdf-tetrominoja. Viime viikolla kävin leikkaamassa niitä puupuolen Pasin avustuksella. 275,50 x 184,50 cm kokoisesta levystä Pasi sahasi sirkkelillä aluksi minulle suorakaiteen muotoisia paloja (sekä maalauspohjia), jotka sitten sahasin oikeaan muotoon vannesahalla. Kaikki sormet ovat edelleen tallella. :)

Kuljetin kotiin jo yhden kokonaisen satsin tetrominoja. Lattialla säilyttäminen, varsinkin vessa-keittiö-olkkari -valtaväylällä, ei tunnu enää kovin järkevältä vaihtoehdolta, koska olen astunut jo useamman kerran terävien kulmien päälle. Varsinainen maalaamisurakka alkaa sitten talviloman jälkeen eli viikon 11 tienoilla.

Eilisessä seminaarissa esiteltiin lyhyesti kuvallinen tilatoive omalle työlle. Itse esitin toiveekseni pääyliopiston aulan:

Nähtävästi ”mun” yliopistossa on kuusi ovea, vaikka todellisuudessa niitä on vain neljä. :D Paikkavalinta on kuitenkin tarkoituksella pääyliopiston aula, koska vilkkain ihmisvilinä keskittyy sinne. Tällainen sijoituspaikka tuo väriä ja erilaista toimintaa kiireen keskelle.

Pyörittelin mielessäni myös tetriksen esillepanoa, joka alustavasti olisi pöytien päälle pingotettu kangashuppu. Kankaaseen voi tehdä pelialueen ruudutuksen monin eri tavoin ja huppu (vai helmako se on?) peittää pöytien jalat. Kangasta hankkisin joko pesulasta (valkoisia sairaalalakanoita) tai Kontista (roskiin meneviä värikkäitä kankaita).

Ja lopuksi edelliseen merkintään viitaten:

Kenenkähän töistä tuossa on valokuva? :D Hiukan kuitenkin ihmettelen, että miksi minun töistä on suhteellisen edustava valokuva ja muiden opiskelijoiden töistä on vain tuollainen epämääräinen sivuttaiskuva. :S

Huh, huh. Oli muuten paljon porukkaa Rovaniemi Design Weekin avajaisissa Pilke-talolla. Omien töitteni paikka vaihtui vielä viime tingassa hienolta tuohiseinältä työntekijöiden kahviotilaan, jossa olivat melkein kaikki muut opiskelijoiden työt. Tämä siksi, etteivät omat työni olisi ”häirinneet” varsinaisen taiteilijaparin näyttelyn asettelua.

Urgh, mikä kameralaatu ja puhkipalaneet alueet. Pikaisen muuton jälkeen poitsut asettuivat ikkunaseinälle, joka näin pimeällä näyttää hyvältä sijoituspaikalta. Saa nähdä miltä ne näyttävät päivänvalossa, varsinkin kun ikkunoiden suunta on tietääkseni pohjoiseen ja vieläpä suht aukealle paikalle. Toisaalta, mitäpä jos olen koodannut läpipaistavien reikien avulla töihini jonkin tärkeän viestin? ;) Avajaisissa sain jo muutamia kehuja töistäni ja yritin parhaani mukaan ottaa niitä katselleista ihmisistä kuvia. Paparazzaukseni oli kuitenkin heikonlaista. Jotkut ottivat myös kuvia töistäni, joten nyt jään odottamaan niiden leviämistä.

Ystävänpäivä meni siis aika kiireisissä tunnelmissa, mutta onneksi kusti toi minulle mukavan yllätyksen, nimittäin:

Toqunaga Macon (Techniques) huikeat B5-kokoiset reprint-kokoelmat ”OSXP” ja ”TCNX-2004_2”. *^* Viimeksi mainitusta minulla onkin jo toinen osa eli ”TCNX-2004”. Vähemmästäkin alkaa sarjakuvahermoja kutkuttaa.

Tiijättekös mitä? Muutakin kuin sen, että minun pitäisi oikeasti ruveta harjoittelemaan koneella värittämistä.

Ei, en ole rakastunut. Mutta muuta suurta ilmoitettavaa minulla kyllä on: Koivulapseni eli Koivuniemi I-III -temperamaalaukset ovat mukana Rovaniemi Design Week 2011 -tapahtuman Kylmää ja kuuma -näyttelyssä. \:D/ Tarkka sijainti on Metsähallituksen Pilke-talo, jossa poitsut ovat esillä muiden opiskelijoiden töiden seurassa 14.2.-20.2.2011. RDW:n avajaiset ovat myös Pilkeellä, joten jo silloin aika moni silmäpari pääsee ihmettelemään maalauksiani. Jos maanantaisiin klo 18 avajaisiin ei ehdi, voi töitä käydä katsomassa koko viikon ajan Pilkkeen aukiolojen puitteissa. Opiskelijoiden kädentaitoja on esillä myös muualla, mutta missä? Katso tarkemmin RDW:n omilta sivuilta. ;D