Ajatuskuplan uusin muoto on rääväsuinen ja erittäin karvainen kissa.

Syventävä taideproduktio on ollut viime aikoina vähemmällä huomiolla, mutta nyt on saatu aikaan edistystä! Viime vuoden puolella kaikki opiskelijat esittelivät oman produktionsa posterin muodossa nyyttäreiden yhteydessä. Jotta jokainen kuitenkin saisi purtavan lisäksi kommentteja omasta produktiostaan, jokaisen posterin viereen kiinnitettiin A4-arkki, jossa oli kolme vastauskohtaa: a) kehu, b) kiperä kysymys ja c) vinkki/idea/ehdotus. Parin kanssa tehtävän tarkastelukierroksen aikana arkkeihin kertyi monenlaisia kommentteja, joista jäi jokaiselle opiskelijalle konkreettista pohdintamateriaalia.

Oman posterin tein mustalle kartongille, jossa on pelialue, post-it -lappuversiot ja kirjoitetut tiedot tetrominoista sekä lehtileikekuvia ja jopa yksi luonnos. Muita opiskelijoita oli hämännyt post it -lappujen tekstit, koska en ollut korostanut kuvittavani kirjoitetun aiheen. Peliohjeiden puute aiheutti myös otsien kurtistelua. Suurimman huomion sai kuitenkin yhteistyökumppani ja tämän tieteenala, koska niitä EI ollut mainittu. Minkäs sille voin joulukuussa, kun en silloin vielä ollut päättänyt sopivaa tieteenalaa.

Yhteistyöaukon paikkasin tammikuussa, kun lähestyin ideallani oman yliopiston soveltavan psykologian dekaania. Sähköpostiviestini päästyä soveltavan psykologian opiskelijoiden postituslistalle sain lyhyessä ajassa postia kolmelta opiskelijalta. Ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessamme esittelin heille lyhyesti produktion idean, materiaalit ja tekotavat. Muistiinpanojen ylöskirjoittamismenetelmäksi valitsin tyhjät paperiarkit, joihin olin piirtänyt valmiiksi tetrominot niiden oikeassa toteutuskoossa. Yhden neliön koko on 10 cm ja 2×4 ruutua ollessa rakennuspohjana tetrominot ovat leveydeltään 30-40 cm ja korkeudeltaan 10-20 cm.  Agoralla ideoimme tetrominojen kuvitusaiheita, jotka perustuvat ihmisen elämänvaiheisiin ja erityisesti tunteisiin. Keskustelimme tunteista, niiden eri muodoista sekä listasimme niille mahdollisia vastapareja. Keskustelun aikana muutimme J-tetrominoa sen verran, että sitä kääntämällä 180° siitä saisia P-tetrominon. Alkuperäisen 2×4 ruutua -idean mukaan P-tetromino ei olisi mahdollinen. Muutos oli kuitenkin aiheellinen, sillä yksi ihmisen suurista tunteista on pelko (P).

Olen myös valinnut alustavat värit tetrominoille:

• Z: sininen
• L: vihreä
• J (P): oranssi
• I: keltainen
• O: punainen
• T: ruskea
• S: magenta

Yhteistyökumppanini kehoittivat minua valitsemaan värit tarkasti, koska esimerkiksi synesteetikot näkevät tietyt kirjaimet tietyn värisinä. Olin vasta lukenut aiheesta erään toisen kurssin artikkelin innoittamana ja oma pieni tietämykseni aiheesta ilahdutti heitä.

Seuraava työvaihe on kuvitusaiheiden työstäminen tapaamisessa saatujen muistiinpanojen pohjalta. Minun pitää myös päättää tetrominojen lopullinen lukumäärä. Olen tilannut 19 mm paksua mdf-levyä, jonka noudan yliopiston puupuolen henkilökunnan kanssa muutaman päivän sisällä. Kun levy on saatu tuotua yliopistolle, alkaa palojen mittailu levyyn sekä niiden sahaus. Saa nähdä miten vannesaha tottelee minua. Ainoat huomioitavat asiat sahauksessa on terän levyyn syömä ura ja kuinka suoraa linjaa saan leikattua ohjurin avulla. Ehkä aika suoraa. :D Pelikentän ja sääntöjen kehittely tapahtuu mitä ilmeisimmin muun työskentelyn yhteydessä.

Kuluva tammikuu on ollut erittäin kiireistä aikaa. Heti joululoman jälkeen aloitin viimeisen opetusharjoitteluni ja tuntien suunnittelun lomassa tein myös lopputyötäni mediapedagogiikan kurssille. Tällä kertaa lopputöihin panostettiin enemmän, koska työt tulivat yliopistolle esille Mediaa mediasta -nimisenä yhteisnäyttelynä. Näyttelyssä on esillä myös muita kurssilla tehtyjä töitä eli sarjakuvastrippejä ja -novelleja. Lisäksi kurssin sarjakuvaosuuden töistä kerättiin kansien väliin ihka ensimmäinen LYKOS-lehti, jonka ensimmäinen painos laskettiin liikkeelle 17.1. pidetyissä avajaisissa. Lehden lyhenne tulee sanoista Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden sarjakuvia.

Kuten kuvasta näkee, saimme näyttelylle tilaksi F-siiven Agoran eli Galleria Valon. Nimestään huolimatta galleriatila ei ole talvisaikaan valoisa, joten kuvat ovat hieman tummia.

Sarjakuvastripit ja -novellit on ripustettu, tarkemmin sanottuna naulattu (vasaran puutteessa mm. rautaisella vatupassilla) liikuteltaville seinille. Seinien haitarimuoto oli mielestäni piristävän erikoinen ratkaisu tilanjakamiselle. Huomaa myös alimman kuvan oikeassa alalaidassa oleva LYKOS, joka on luettavissa näyttelyn yhteydessä. Lehteä voi ostaa Mirja Hiltuselta (F-siipi, 4. kerros) huokeaan 3 euron hintaan. Itse osallistuin lehteen antamalla seuraavan sarjakuvanovellin julkaistavaksi:

Ai ku nettipienennys teki kivat moirét. Onneksi varsinaisessa painoversiossa moisia ei ollut.  Sivu on esillä näyttelyssä, tosin suurennettuna valokopiokoneella A3 kokoon, yhdessä neljän ruudun strippini kanssa:

Samalla ripustusarkilla seuranani ovat Niklas Pajusalon novelli (vasemmanpuoleinen), Mirva Valkaman novelli (keskimmäinen) ja stripit (keskimmäiset) sekä Katri Toivasen strippi (vasemmalla).

Oman lopputyöni paikaksi asettui lasihissin viereinen reikäseinä. Seinällä on myös Timo Heikuran sarjakuvaa ja Emilia Haukan valokuvasarja. Oikealla olevan installaation tekijät ovat Johanna Pétursdóttir ja Piia Pippuri. Etualalla olevan työn tekijät ovat Raisa Kinnunen ja… (olen reikäpää enkä muista juuri nyt ^^;)

Että mä vihaan noita huonoja valoja… Oma lopputyöni on yhden sivun sarjakuva, johon sisältyy yhden ruudun omake. Näyttelyssä olevat työt tein perinteisesti pullomusteella ja rasteroin tietokoneella. Alkuperäisten ja julkaisukuntoisten töiden koko on japanilainen B5, mutta näyttelyä varten tulosteet on suurennettu kopiokoneella. Laitoin tyrkylle myös käyntikorttien tapaisia lirpakkeita, kuten kuvasta näkyy. Saa nähdä, kuinka moni on itselleen virnistävän kissan ottanut. Ohessa vielä teosteksti ja varsinaiset työt:

Populaarikulttuuri ja sen ilmeneminen:

näkökulma #4 eli taiteen negaatio tai viihde (2011)

Pullomuste, kuitukärkitussit ja digitaaliset rasterit

Sarjakuvani lähtökohtana on ollut Kari Kallioniemen ja Hannu Salmen artikkeli ”Mitä populaarikulttuuri on?” sekä erityisesti populaarikulttuurin käsitteen määrittelyn 8 eri näkökulmaa. Sarjakuvassa kissapersoonani kohtaa populaarikulttuurin teoksia ja niiden hahmoja. Nämä kohtaamiset vastaavat pientä osaa ihmispersoonani lukemishistoriasta ja viittaavat näin ollen neljänteen näkökulmaan, populaarikulttuurin tuotteeseen eli sarjakuvaan viihteenä.  Sarjakuvan lukusuunta on oikealta vasemmalle ja siihen sisältyy omalla sivullaan oleva yhden ruudun omake eli ylimääräinen humoristinen loppukohtaus.

Näyttelyn purku on jo muutaman päivän päästä, tarkemmin sanoen torstaina 27.1. eli nopeat ja kiinnostuneet ihmiset ehtivät vielä käydä katsomassa näyttelyn läpi.