Ajatuskuplan uusin muoto on rääväsuinen ja erittäin karvainen kissa.

Istuin viime viikolla viimeisiä kertoja kuuntelemassa Sisko Ylimartimon pitämiä Kuvitustaiteen historian luentoja. Nämä luennot ja viime vuonna käymäni Fantasiakuvituksen luennot ovat inspiroineet minua keskittymään taas mustavalkoiseen kuvitukseen. Kuvittaminen on mukavaa puuhaa, koska tekstiä voi kuvittaa niin monella eri tavalla ja ei ole olemassa yhtä täysin oikeaa tapaa kuvata tekstin tapahtumia. Kuvataideopettajan työn lisäksi kuvittajan ammatti on yksi itseäni kiinnostavista ammateista. Ah, siihen työhön jos vain pääsisi…

Kuvitustaiteen historian luennolla Ylimartimo nosti esiin erään mielenkiintoisen asian: Rudolf Koivun peilikuvakuvitukset. Ylimartimo esitti esimerkkikuvan ja omien kertomuksiensa avulla, että joillakin ihmisillä on taipumus toteuttaa aikaisemmin näkemänsä asiat peilikuvina. Plagioinnin sijaan Ylimartimo keskittyi puhumaan syistä tällaiseen käyttymiseen. Koivun kohdalla hän perusteli peilikuvakuvituksia Koivun suurella kuvallisella muistikapasiteetilla eli hän pystyi muistamaan satoja kuvituskuivia. Peilikuvaksi kääntymistä Ylimartimo selitti varsin mielenkiintoisella asialla: lukihäiriöllä. Ylimartimo oli selittänyt edellä mainitsemani asiat ja kysynyt ”Ihmeelliset aivosi” (jos nyt oikein muistan) radio-ohjelman juontajalta syytä ja saanut vastaukseksi mahdollisen lukihäiriön. Tämä nosti heti esiin omista muistoistani erään päivän viime kesältä. Selailin silloin läpi ja yritin lukea Japanista tilaamiani doujinshiantologeja. Ymmärrykseni kielen suhteen vaihteli, koska en tuolloin vielä osannut kaikkia hiraganoja kanjeista nyt puhumattakaan. Mutta, tuona kesäpäivänä seuraava aukeama jäi mietityttämään minua:

Pen name: Fuji Ishinogu. Circle name: Atomic Beast. Skannaus antologista ”Dai Kaizoku Doumei Extra Edition 2”.

Oikeassa alalaidassa olevassa Zorossa oli jotain tuttua. Mutta mitä? Kesällä en vielä tajunnut kyseisen doujinshisivun merkitystä, mutta luennolla se pompsahti mieleeni. Vertaa edellistä sivua maaliskuussa maalaamaani temperatyöhön:

Oho! :D Asento on miltei identtinen, ainoastaan omalla koivumiehelläni on valtavan kokoinen pallopää. Mainittakoon vielä, että ostin edellä mainitun antologin kesällä 2009. Luin sitä silloin tällöin. Helmi-maaliskuussa luonnostelin viimeksi mainitun temperatyön. Sen luonnos ei ollut lähelläkään doujinshin Zoron asentoa, vaan korjasin sen maalauspohjaan omien muistikuvieni ja anatomiankirjan avulla. Kesällä 2010 ihmettelin miksi tämä kyseinen sivu näyttää niin tutulta ja viimein nyt lokakuussa 2010 osaset napsahtivat paikoilleen. Ja mitä lukihäiriöön tulee, sitä ei ole millään lailla tutkittu tai diagnosoitu. Nyt vanhemmalla iällä se on alkanut hiipiä elämääni vähin äänin. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin yritin kirjoittaa kalenteriini useamman kerran F50 ja onnistuin kirjoittamaan aina R50. Lukemisen kanssa minulla ei ole ollut ongelmia, mutta työmuistini eli +-2/7 kapasiteettini on auttamatta 3. Voitte siis vain kuvitella kuinka hidasta kirjoittamiseni on kalvosulkeisten aikana. :D

Bonuksena tälle hurjalle paljastukselle kuva uskollisesta hienon kynäpurkin vartijastani:

Lukijoita saattaa kiinnostaa millaisen prosessin työni käyvät läpi ennen kuin saavan minulta valmiin työn siunauksen. Esimerkkiprojekteina voin esitellä Piirustus ja maalaus: tempera ja öljyväri -kurssin sekä Praktikum I -kurssin töitäni.  Teknisestä näkökulmasta katsottuna aloitan työni aina pienillä luonnoksilla, koska jostain syystä tykkään väkertää pieniä asioita. Esimerkiksi kummankin kurssin alustavat ja alkuperäiset luonnokset olivat noin kymppikuvien kokoisia:

Joudutte nyt väliaikaisesti kuvittelemaan tähän kohtaan valokuvia maalausprosessista. Kuvat ovat ulkoisen kovalevyni uumenissa, josta etsin niitä parhaillaan. Nyt joudutaan hyppäämään siis suoraan valmiisin töihin, mutta nekin kertovat millaista maalaustyyliä tulen käyttämään taideproduktion aikana. Edelliseen valokuvien puuttumiseen viitaten voitte kuitenkin kuvitella työmäärääni, joka perfektionismiin taipuvaisella ihmisella muodostui varsin suureksi.

Ahaha, mikä anatomisesti korrekti luonnos! XD Väkersin nopeasti kolme tuollaista Photoshopilla ilman sen kummempia anatomiantutkimuksia. Hiili ja hiilikumi kädessä tutkin sitten anatomiakirjaa erittäin tarkasti, koska maalauspohjalle luonnostellessa pystyin vaikuttamaan vielä suuresti asentoihin ja mittasuhteisiin. Tykkään kovasti temperamaalaamisesta, joten kaikki seuraavat työt on maalattu temperella. Taideproduktiossa työt maalataan kuitenkin akryylimaaleilla, koska ne ovat ”käplimisenkestävämpiä”.

Yksi työvaihekuva triptyykin tekemisestä. Minulle on opetettu ja olen itsekin omaksunut hyväksi maalaustavaksi aloittaa maalaaminen taustasta ja edetä kerroksittain kohti ”pintaa”. Oksakylkiluut olivat kuitekin kinkkiset jo luonnosteluvaiheessa, joten jouduin maalaamaan vuorotellen niitä ja niiden takana olevaa taustakimonoa. MP3-soittimeni eristävillä korvatulppakuulokkeilla auttoi onneksi minua keskittymään. Muutaman kerran sadattelin mieleni sisällä töitäni ja itseäni, mikä nyt on ihan luonnollista. :) Seuraavaksi valmiit työt:

Nimetön diptyykki, vasemmanpuolimmainen vuodelta 2008 ja oikeanpuoleinen vuodelta 2009. Kummankin koko 70 cm x 50 cm.

Myös triptyykin töiden koot ovat 70 cm x 50 cm ja ne ovat vuodelta 2010.

Vihertävä: Koivuniemi I
Kellertävä: Koivuniemi II
Sinertävä: Koivuniemi III

Note to self: maalaaminen on kavalaa ja lihottavaa puuhaa, jota tulisi harjoittaa sopivina annoksina.