Ajatuskuplan uusin muoto on rääväsuinen ja erittäin karvainen kissa.

Ensimmäinen virallinen näyttely, jossa oli myös omia töitäni esillä, on nyt ohi. Kävin ottamassa kuvia näyttelytilasta ja töistä muistoksi itselleni. Tässä niistä muutama:

Jos näyttelyyn kävi kulkunsa jalkaisin ja erityisesti portaita pitkin, kohtasi näyttelyvieras tällaisen näyn.

Kaikkiaan kuvitustöitä oli esillä 31 kappaletta 12 opiskelijalta.

Omat työni kehystin mustiin vaihtokehyksiin, joista yksi onneton otti myös matsia lattian kanssa. Kulmahan siinä meni ryttyyn. Ripustushommissa olleet kollegat meinasit saada sydärin, mutta onni oli matkassa ja ilmastointiteipillä selvittiin tästäkin pälkähästä. :) Tosin muiden töiden ripustuksen pitävyydessä oli ihmeellisiä ongelmia ja joka aamu sai arvailla, että kenen työ on tällä kertaa vinossa taikka lattialla.

Uusia näyttelyitä on myös tulossa ensi vuoden puolella. Tammikuussa pystytetään mediapedagogiikan kurssin näyttely, jossa kurssin lopputöitä pääsee katsomaan perinteisesti F-siiiven 4. kerroksessa olevissa tiloissa. Hyvällä tuurilla ja röyhkeällä päällä ollessamme saamme töitä esille myös joihinkin F-siiven gallerioihin. Huhti-toukokuussa on sitten syventävän taideproduktion näyttely, joka edistyy kaiken muun opiskelun ohessa. Produktio on muun muassa yrittänyt valloittaa työpöytääni (vaikka on valloituksessa mukana muitakin tahoja, kuten TTK:n pikkujoulut, Tony Tiikeri ja jokin epämääräinen ihmissotkija):

Lukijoita saattaa kiinnostaa millaisen prosessin työni käyvät läpi ennen kuin saavan minulta valmiin työn siunauksen. Esimerkkiprojekteina voin esitellä Piirustus ja maalaus: tempera ja öljyväri -kurssin sekä Praktikum I -kurssin töitäni.  Teknisestä näkökulmasta katsottuna aloitan työni aina pienillä luonnoksilla, koska jostain syystä tykkään väkertää pieniä asioita. Esimerkiksi kummankin kurssin alustavat ja alkuperäiset luonnokset olivat noin kymppikuvien kokoisia:

Joudutte nyt väliaikaisesti kuvittelemaan tähän kohtaan valokuvia maalausprosessista. Kuvat ovat ulkoisen kovalevyni uumenissa, josta etsin niitä parhaillaan. Nyt joudutaan hyppäämään siis suoraan valmiisin töihin, mutta nekin kertovat millaista maalaustyyliä tulen käyttämään taideproduktion aikana. Edelliseen valokuvien puuttumiseen viitaten voitte kuitenkin kuvitella työmäärääni, joka perfektionismiin taipuvaisella ihmisella muodostui varsin suureksi.

Ahaha, mikä anatomisesti korrekti luonnos! XD Väkersin nopeasti kolme tuollaista Photoshopilla ilman sen kummempia anatomiantutkimuksia. Hiili ja hiilikumi kädessä tutkin sitten anatomiakirjaa erittäin tarkasti, koska maalauspohjalle luonnostellessa pystyin vaikuttamaan vielä suuresti asentoihin ja mittasuhteisiin. Tykkään kovasti temperamaalaamisesta, joten kaikki seuraavat työt on maalattu temperella. Taideproduktiossa työt maalataan kuitenkin akryylimaaleilla, koska ne ovat ”käplimisenkestävämpiä”.

Yksi työvaihekuva triptyykin tekemisestä. Minulle on opetettu ja olen itsekin omaksunut hyväksi maalaustavaksi aloittaa maalaaminen taustasta ja edetä kerroksittain kohti ”pintaa”. Oksakylkiluut olivat kuitekin kinkkiset jo luonnosteluvaiheessa, joten jouduin maalaamaan vuorotellen niitä ja niiden takana olevaa taustakimonoa. MP3-soittimeni eristävillä korvatulppakuulokkeilla auttoi onneksi minua keskittymään. Muutaman kerran sadattelin mieleni sisällä töitäni ja itseäni, mikä nyt on ihan luonnollista. :) Seuraavaksi valmiit työt:

Nimetön diptyykki, vasemmanpuolimmainen vuodelta 2008 ja oikeanpuoleinen vuodelta 2009. Kummankin koko 70 cm x 50 cm.

Myös triptyykin töiden koot ovat 70 cm x 50 cm ja ne ovat vuodelta 2010.

Vihertävä: Koivuniemi I
Kellertävä: Koivuniemi II
Sinertävä: Koivuniemi III

Note to self: maalaaminen on kavalaa ja lihottavaa puuhaa, jota tulisi harjoittaa sopivina annoksina.

Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen maisteriopiskelijoilla alkoi syksyllä syventävän taideproduktion kurssi, jonka teemana on tänä vuonna tieteiden ja taiteiden välisyys. Produktion etenemistä raportoidaan perinteisten paperisten luonnospäiväkirjojen tai samaa materiaalia sisältävien blogien avulla. Koen blogin olevan itselleni ominaisempi raportointimuoto ja samalla saan toivottavasti elvytettyä kadoksissa ollut intoani sarjakuvabloggaamiseen. Taideproduktion merkinnät tulen merkkaamaan omilla tageilla, jotta ne ovat helpommin löydettävissä kaikkien muiden merkintöjen seasta. Löydät tagit ”Pilivi” otsikon alta.

Itseäni on kiinnostanut jo muutaman vuoden ajan maalauspohjien erilainen muoto. Yllä nopeita luonnosideoita aiemmin suoritetulle Praktikum I -kurssille.  Nykyisen ideani sain, kun pohdiskelin syntyjä syviä eräänä unettomana yönä. Pimeyden laskeuduttua ulkona olevan muistomerkin valot paistavat osittain sisälle kämppääni ja yksi tällainen paikka on alkovin iso seinä. Kyseiseen seinää muodostuu palikkamainen kuvio, joka sitten unta odottavassa päässäni muljahti varsin mielenkiintoiseksi ideaksi. Mokoma pakotti minut nousemaan ylös ja piirtämään pikaisen idealuonnoksen paperille. Huomattuani keksineeni ehkä jotain hienoa ja kivaa, en saanut unta sen paremmin.

Näyttääkö tutulta? Tetriksen pelipalikoitahan siinä, tarkemmin sanottuna tetrominoja. Tetriksessä ideana on saada muodostettua palikoista täydellinen suora, joka sitten katoaa.  Elämässään ihminen saattaa pyrkiä myös täydellisyyteen, mutta elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Täydellisiä suoria ei voi saada aikaan, ainakaan kovin monta peräkkäin, vaan elämän pelikenttään jää korjaamattomia aukkoja. Ne johtavat lopulta oman pelivuoron eli elämän päättymiseen.

Jokaista tetrominoa vastaa kirjain, jonka mukaan määräytyy kuva-aihe.  Aiheet pyrin hankkimaan yliopiston sisältä, esimerkiksi eri alojen opiskelijoilta tai opettajilta. Aiheet toteutettaisiin mdf-levyille maalattuina, joista osan maalaisin itse ja osan esimerkiksi tiettynä taideproduktiopäivänä, jossa muut yliopistolaiset saisivat myös ottaa osaa produktioon. Pelialueeksi kymmenille pelipalikoille olen suunnitellut pääyliopiston aulaa. Vilkkaana paikkana se tarjoaisi pelille useita kiinnostuneita ”pelaajia” eli palikoiden siirtelijöitä. Ideana se myös madaltaisi eri tiedekunnissa opiskelevien tai työskentelevien kynnystä tutustua muihin tiedekuntalaisiin joko pelaamisen tai maalamisen kautta.

(Ja kyllä, I-tetrominossa lukee ihmisten kohdalla Ylppö-keltainen. :D)