Posts Tagged ‘näyttelykuvat’

tetrominot 008: sopuli ja muut kumppanit

torstai, toukokuu 26th, 2011

Ars Scientian eli kuvataidekasvatuksen syventävän taideproduktion näyttelyiden avajaiset olivat 23.5., jolloin 29 opiskelijan teoksia kokoontui katsomaan arveltua suurempi yleisö. Tässä merkinnässä on kuvia osasta näyttelyssä olevista töistä. Kaikki työt on esitelty myös näyttelykatalogissa, katso lisätiedot tämän merkinnän lopusta.

Galleria Valo: Johanna Pétursdóttir ”Nyt voin hengittää” (valokuvat) ja Anna Kaisa Miettinen ”Yksinäisyyden värit” (ryijy).

Miettisen työhön kuuluvalla äänitteellä kuvataidekasvatuksen opiskelijat lausuvat mietteitä yksinäisyydestä, mitkä Miettinen keräsi yhteistyötoimintansa aikana. Äänitteellä voi kuulla myös minun ääneni. Eli sen hiukka matalaäänisen naisäänen, jota voisi luulla jopa miehen ääneksi. :D

Galleria Kajo: Pirita Mäntysalo ”Hyvät geenit”

Galleria Katve: Niina Aitto-oja ”Pala metsää – henkireikä”

Galleria Katve: Marjo Pernu ”Ja sitten tuli vastaan ihminen”

Pernun animaatiossa esiintyvät eläimet. Mokomat vekkulit. :)

F-siiven aula: Elina Tuomi ”Naiseksi tullaan” (yksityiskohta)

F-siiven aula: Kirsi Myllykoski ”Kodit” (yksityiskohta)

Pääyliopiston aula: Oma teokseni eli ”Tunne Tetris”

Pelikenttä oli vielä koskematon…

… vaan ei kauaa, sillä innokkaat akateemiset aikuiset aloittivat oman pelinsä.

Hmm. Tuumaustuokio.

Syventävän taideproduktion synnyttämistä teoksista koottiin näyttelykatalogi, joka sisältää tiedot itse näyttelystä, sen toteutukseen osallistuneista ihmisistä sekä luonnollisesti tiedot ja kuvat taiteilijoista ja heidän töistään. Itse osallistuin katalogin tekoon suunnittelemalla sen graafisen ilmeen ja kannet. Osallistuin myös sivujen taittoon. Tuore katalogi tuli painosta avajaisten jälkeisenä torstaina, koska siihen haluttiin lisätä vielä kuvia näyttelyyn ripustetuista töistä.

Kansitaiteessa voit nähdä luonnospiirroksia, -grafiikkaa ja -valokuvia näyttelyn töistä.

Oma sivuni näyttää tältä. Se toimii myös teoksen yhteydessä olevana teoslappuna.

Kaarevaa kuva-aukkoa hyödynsimme kahdella eri tavalla: yksittäisten ihmisten töissä aukot olivat aukeaman reunoilla, kahden ihmisen yhteisissä töissä aukot olivat aukeaman keskellä. Näin kahdesta kuvasta muodostui puolipallon muoto. Mahdollisen prosessiblogin osoite sijoitettiin kaarelle aukon reunan mukaisesti. Myös taiteilijan ja teoksen tiedot ovat sijoitettu omaan linjaansa. Mielestäni kelpoinen katalogi, vaikka pieniä taittovirheitä on havaittavissa valmiissa tuotteessa.

 

Katalogin tiedot:

Ars Scientia
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja, sarja D, opintojulkaisuja 16
University of Lapland, Faculty of Art and Design
Rovaniemi 2011

ISSN 1238-3147
ISBN 978-952-484-470-3

Kannet ja graafinen suunnittelu | Covers and Graphic Design
Heidi Pokela

Taitto | Lay-out
Annamari Manninen, Leena Hentilä, Heidi Hämäläinen, Anniina Mikkonen, Marjo Pernu, Johanna Petursdottir & Heidi Pokela

Paperi | Paper
Edixion offset

Fontit | Fonts
Candara, AR DECODE

Pohjolan painotuote Oy

 

Katalogia voi tiedustella kurssin ohjaavilta opettajilta Maria Huhmarniemeltä, Annamari Manniselta tai Antti Stöckelliltä.

tetrominot 007: lopullinen lukumäärä tiu + yksi

keskiviikko, toukokuu 25th, 2011

Tässä merkinnässä esittelen valmiit 21 tetrominoa. Tämänhetkiset kuvat ovat hiukan väärän sävyisiä ja joissakin kuvissa esimerkiksi valkoinen näyttäytyy liian kirkkaana. Jos olet käynyt katsomassa paloja yliopistolla, tiedät miltä ne todellisuudessä näyttävät. Alkuperäinen tetrominojen sijoittelu näytti tältä:

Koska installaatioon saa koskea, kyseinen järjestys palautuu tuskin ennalleen. Huomaa myös pelikentällä oikeassa yläreunassa oleva manuaali/kommenttivihko, johon olen kirjoittanut perustiedot installaatiosta sekä suomeksi että englanniksi. Samaisessa vihkossa ilmoitin, että tetrominot ovat myytävänä. Tällä hetkellä niitä voi varata, mutta varsinainen maksu ja toimitus tulee tapahtumaan vasta syksyllä. Myynti on järkevämpää siirtää syksylle, sillä silloin sekä minä että mahdolliset ostajat ovat paremmin tavoitettavissa ja installaatio voisi olla esillä vielä vaikka toisessa näyttelyssä.

Huom! Produktioon osallistuneilla yhteistyökumppaneillani on etuoikeus varata itselleen omat palansa. Tetrominot voivat olla myös ”pelatun näköisiä” eli niiden kulmat ovat saattaneet kulua pelin tiimellyksessä.

Yhden palan hinta on 40 euroa. Opiskelijat saavat hinnasta alennusta ja heille yhden palan hinta on 35 euroa. Koska palat painavat paljon, en mieluusti postita niitä ellei ostaja näin halua tehtävän. Jos haluat ostaa itsellesi palan taikka kaksi, laita minulle sähköpostia osoitteeseen heidi{ät}kurotsuki.com (muista korvata {ät}). Kerro viestissä minkä tai mitkä palat haluat varata. Kun olen saanut viestisi, päivitän varaustiedot erilliseen merkintään. Merkinnässä olevat tiedot tulevat näyttämään seuraavilta: ”Z 1: ei varausta, Z 2: varattu” Tiedoissa ei siis näy varaajan tietoja. Kesän aikana kerään itselleni tiedot varauksista ja syksyn lähestyessä ilmoitan varauksen tehneille ihmisille tiedot maksamisesta, noutamisesta ja mahdollisesta postituksesta.

Seuraavana edessä on kuvatulva itse tetrominoista:

Z 1 – Nukkuva pienoinen

O 2 – Onnellisuus

L 2 – Lapsuuden leikki, O 1 – Opettaminen ja oppiminen

Z 2 – Nukkuva nuorukainen

J/P 1 – Pelko

J/P 2 – Joutilas, I 3 – Inho

L 1 – Lupaus liitosta

Z 3 – Nukkuva aikuinen, T 2 – Työ ja taito

T 1 – Toivottu, J/P 2 – Päättynyt

I 1 – Isyys

Z 4 – Nukkuva iäkäs

I 2 – Isovanhemmuuden ilo

S 5 – Sairaan vieras henkäys

S 2 – Seksuaalisuus (miespari)

S 3 – Seksuaalisuus (naispari)

S 4 – Suru

S 1 – Seksuaalisuus (heteropari) Ei myynnissä, oma arkistokappale!

Produktion tekeminen on ollut suuri urakka. Näin jopa unta, että joku sanoi  minulle ”Et tule onnistumaan”. Kaikesta huolimatta maalasin tetrominoja välillä kunnianhimoisesti ja erittäin tiiviiseen työtahtiin, välillä vastahakoisesti ja hieman laiskanlaisesti. Joskus minulle tuli kiire saada tietty pala valmiiksi ennen muita elämän rientojani. Yksi tällainen hetki oli, kun maalasin kauhealla kiireellä loppuun T 1 -palaa, koska jääkiekon Suomi-Venäjä -peli oli alkamaisillaan. Suurin deadline eli avajaiset 23.5. koitti kuten mikä tahansa maanantai, mutta itselleni se oli suurien ponnisteluiden päätepiste, jonka saavutin maalaamalla viimeisetkin 21:stä palasta kunniakkaasti valmiiksi. Kun näin kaikki tetrominot valmiina pelipöydän päällä, en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Itselleni tällaisen työn loppuun saattaminen ja onnistuneena näkeminen on ollut kasvattava kokemus: en voinut jäädä nyhräämään yhden palan kanssa, mitä perfektionistisuuteen taipuva luonteeni yleensä saa aikaan, vaan minun piti hyväksyä omaan silmiinä osuvat ”virheet” osaksi prosessia ja omaa taiteellista kehitystäni.

Tässä on osa käyttämistäni maaleista ja ainoat käyttämäni siveltimet. Kyllä, niitä oli vain kaksi ja kaiken lisäksi ne olivat halvimpia mitä asearsenaalistani löytyy. :) Itse akryylimaaleista käytin muutamia perussävyjä, joita minulla on isoissa Daler Rowney’n tuubeissa. Eniten käytin, yllätys yllätys, valkoista väriä, jota kului melkein tuubillinen. Pienistä Louvren tuubeista otin käyttöön muita sävyjä perussävyjen rinnalle. Suurta ihmetystä tulee aiheuttamaan se, että kyseiset värit ovat olleet minulla käytössä vuodesta 2005 ja olen maalannut niillä useita töitä. Maalien riittoisuuteen vaikuttaa maalaustyylini, joka suosii vedellä ohentamista ja useiden ohuiden kerrosten päällekkäistä maalaamista.

Seuraava merkintä tulee sisältämään kuvia avajaisista. Sitä ennen raavin viimeiset kuivuneet maalit irti maalauspaletistani ja irroitan maalarinteipit olohuoneeni lattiasta.

*26.5. edit* Lisäsin puuttuvan tetrominon kuvan.

Rovaniemi Design Week 2011: Pilke & paparazzaus

tiistai, helmikuu 15th, 2011

Huh, huh. Oli muuten paljon porukkaa Rovaniemi Design Weekin avajaisissa Pilke-talolla. Omien töitteni paikka vaihtui vielä viime tingassa hienolta tuohiseinältä työntekijöiden kahviotilaan, jossa olivat melkein kaikki muut opiskelijoiden työt. Tämä siksi, etteivät omat työni olisi ”häirinneet” varsinaisen taiteilijaparin näyttelyn asettelua.

Urgh, mikä kameralaatu ja puhkipalaneet alueet. Pikaisen muuton jälkeen poitsut asettuivat ikkunaseinälle, joka näin pimeällä näyttää hyvältä sijoituspaikalta. Saa nähdä miltä ne näyttävät päivänvalossa, varsinkin kun ikkunoiden suunta on tietääkseni pohjoiseen ja vieläpä suht aukealle paikalle. Toisaalta, mitäpä jos olen koodannut läpipaistavien reikien avulla töihini jonkin tärkeän viestin? ;) Avajaisissa sain jo muutamia kehuja töistäni ja yritin parhaani mukaan ottaa niitä katselleista ihmisistä kuvia. Paparazzaukseni oli kuitenkin heikonlaista. Jotkut ottivat myös kuvia töistäni, joten nyt jään odottamaan niiden leviämistä.

Ystävänpäivä meni siis aika kiireisissä tunnelmissa, mutta onneksi kusti toi minulle mukavan yllätyksen, nimittäin:

Toqunaga Macon (Techniques) huikeat B5-kokoiset reprint-kokoelmat ”OSXP” ja ”TCNX-2004_2”. *^* Viimeksi mainitusta minulla onkin jo toinen osa eli ”TCNX-2004”. Vähemmästäkin alkaa sarjakuvahermoja kutkuttaa.

Näyttelykutsu nopeille

maanantai, tammikuu 24th, 2011

Kuluva tammikuu on ollut erittäin kiireistä aikaa. Heti joululoman jälkeen aloitin viimeisen opetusharjoitteluni ja tuntien suunnittelun lomassa tein myös lopputyötäni mediapedagogiikan kurssille. Tällä kertaa lopputöihin panostettiin enemmän, koska työt tulivat yliopistolle esille Mediaa mediasta -nimisenä yhteisnäyttelynä. Näyttelyssä on esillä myös muita kurssilla tehtyjä töitä eli sarjakuvastrippejä ja -novelleja. Lisäksi kurssin sarjakuvaosuuden töistä kerättiin kansien väliin ihka ensimmäinen LYKOS-lehti, jonka ensimmäinen painos laskettiin liikkeelle 17.1. pidetyissä avajaisissa. Lehden lyhenne tulee sanoista Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden sarjakuvia.

Kuten kuvasta näkee, saimme näyttelylle tilaksi F-siiven Agoran eli Galleria Valon. Nimestään huolimatta galleriatila ei ole talvisaikaan valoisa, joten kuvat ovat hieman tummia.

Sarjakuvastripit ja -novellit on ripustettu, tarkemmin sanottuna naulattu (vasaran puutteessa mm. rautaisella vatupassilla) liikuteltaville seinille. Seinien haitarimuoto oli mielestäni piristävän erikoinen ratkaisu tilanjakamiselle. Huomaa myös alimman kuvan oikeassa alalaidassa oleva LYKOS, joka on luettavissa näyttelyn yhteydessä. Lehteä voi ostaa Mirja Hiltuselta (F-siipi, 4. kerros) huokeaan 3 euron hintaan. Itse osallistuin lehteen antamalla seuraavan sarjakuvanovellin julkaistavaksi:

Ai ku nettipienennys teki kivat moirét. Onneksi varsinaisessa painoversiossa moisia ei ollut.  Sivu on esillä näyttelyssä, tosin suurennettuna valokopiokoneella A3 kokoon, yhdessä neljän ruudun strippini kanssa:

Samalla ripustusarkilla seuranani ovat Niklas Pajusalon novelli (vasemmanpuoleinen), Mirva Valkaman novelli (keskimmäinen) ja stripit (keskimmäiset) sekä Katri Toivasen strippi (vasemmalla).

Oman lopputyöni paikaksi asettui lasihissin viereinen reikäseinä. Seinällä on myös Timo Heikuran sarjakuvaa ja Emilia Haukan valokuvasarja. Oikealla olevan installaation tekijät ovat Johanna Pétursdóttir ja Piia Pippuri. Etualalla olevan työn tekijät ovat Raisa Kinnunen ja… (olen reikäpää enkä muista juuri nyt ^^;)

Että mä vihaan noita huonoja valoja… Oma lopputyöni on yhden sivun sarjakuva, johon sisältyy yhden ruudun omake. Näyttelyssä olevat työt tein perinteisesti pullomusteella ja rasteroin tietokoneella. Alkuperäisten ja julkaisukuntoisten töiden koko on japanilainen B5, mutta näyttelyä varten tulosteet on suurennettu kopiokoneella. Laitoin tyrkylle myös käyntikorttien tapaisia lirpakkeita, kuten kuvasta näkyy. Saa nähdä, kuinka moni on itselleen virnistävän kissan ottanut. Ohessa vielä teosteksti ja varsinaiset työt:

Populaarikulttuuri ja sen ilmeneminen:

näkökulma #4 eli taiteen negaatio tai viihde (2011)

Pullomuste, kuitukärkitussit ja digitaaliset rasterit

Sarjakuvani lähtökohtana on ollut Kari Kallioniemen ja Hannu Salmen artikkeli ”Mitä populaarikulttuuri on?” sekä erityisesti populaarikulttuurin käsitteen määrittelyn 8 eri näkökulmaa. Sarjakuvassa kissapersoonani kohtaa populaarikulttuurin teoksia ja niiden hahmoja. Nämä kohtaamiset vastaavat pientä osaa ihmispersoonani lukemishistoriasta ja viittaavat näin ollen neljänteen näkökulmaan, populaarikulttuurin tuotteeseen eli sarjakuvaan viihteenä.  Sarjakuvan lukusuunta on oikealta vasemmalle ja siihen sisältyy omalla sivullaan oleva yhden ruudun omake eli ylimääräinen humoristinen loppukohtaus.

Näyttelyn purku on jo muutaman päivän päästä, tarkemmin sanoen torstaina 27.1. eli nopeat ja kiinnostuneet ihmiset ehtivät vielä käydä katsomassa näyttelyn läpi.